Puistikossa kuhisee

Vauhdikas sutina Puistikon viipalekoulun tiimoilta jatkuu. Monelta on mennyt sormi suuhun tai ärripurri kielelle, kun kaikki tapahtuikin niin äkkiä. Toiset taas tuumaavat, että pistetään hommat hoitumaan, kun ne kerran pitää hoitaa joka tapauksessa. Koulun kannalta kaikki tämä hoppu on erittäin hyvä juttu, sillä se tarkoittaa, että saamme aloittaa uuden lukuvuoden siellä missä pitääkin, harmaassa talossa koulun omassa pihapiirissä.

Puistikossa on aika paljon tavaraa vuosien evakkolaisten jälkeen. Suurin osa tosin aika romua,
mutta hankintarahojen loistaessa poissaolollaan moni hylly ja kaappi saa uusvanhan sijoituksen Tehtaankadulta. Ja onneksi oman koulun Lundiatkin on laitettu talteen, kun niitä ei ole jossain luokassa enää tarvittu. Nyt tarvitaan.

Rakennusurakan vauhdikkaasta vaiheesta äityi paikallinen lehtikin kirjailemaan. Niinpä lähistöllä on näkynyt harvinaisen paljon hitaita sunnuntaiajelijoita ja tarkkailijoita. Muistakaapa tekin varoa koululaisia!

 

Tämän melkoisen kuhinan keskellä on ollut ihana tehdä yhteistyötä teknisen puolen väen kanssa. Hommat ovat hoituneet ja asiat edenneet. Apujakin on saatu oikein hyvin, kun rehtorin työhön on tupsahdellut hiukan uusia ulottuvuuksia nokkakärryjen ja muuttotilausten muodossa, akkuporakonemaailmasta puhumattakaan!

Jatkoa seuraa...