Do dii, vähitellen asetumme kolmeksi taloksi

Koulua on käyty kohta kaksi viikkoa. Luokat ja opettajat ovat leimautuneet jo aika mukavasti uusiksi tai uudistuneiksi yksiköiksi yhteisessä kokonaisuudessa. Ihan uudet lapset ja aikuiset ovat sujahtaneet arkeen mukaan pääosin jouhevasti, ja kaiken kaikkiaan uuden rakennuksen tuoma poikkeustilanne on otettu haltuun aivan upeasti!

Kalusteita (monesta paikkaa ja jopa monen vuoden ajan haalittuja ja kierrätettyjä) on kuskattu teknisen työn väliaikaissäilytyksestä ja Sinisen talon kellarista Harmaaseen taloon erinäisiä tunteja omin ja oppilaiden avuin sekä kaupungin miesten avustuksella. Kellarista on siirretty Valkoisen talon KUMU-luokkaan (kuvis, musiikki) niin ikään sortin sakki pulpetteja ja kaikki bändisoittimet. Vielä on tulossa pianosiirtoja sekä jokunen isompi muuttosessio, mutta ihmeesti jo voiton puolelle ollaan menossa.

5.luokka muutti uuteen tupaan heti toisena päivänä ja nyt ovat esikoululaiset ja iltapäivätoimintakin muuttaneet. Suunniteltuja rakennemuutoksia ei Harmaassa talossa ole kesällä tehty, mutta itse asiassa viivytys saattaakin olla onni onnettomuudessa. Talon toimivuuden ja toiminnan sujuvuuden näkee vasta aidossa ympäristössä, joten seinämuutoksille ym. on painettu hiukan jarrua, jotta saadaan lisää suunnittelu- ja harkinta-aikaa.

Mielenkiintoista on rehtorina ollut seurata ja säätää ihmisten ja asioiden kanssa tiiviissä tahdissa. Tulevaisuuteen ei oikein usko ennen kuin se on käsissä, ja se on oikeasti nyt! Käytävien sumat väljenevät, varastoröykkiöt laskevat ja jakotilojakin saadaan käyttöön. Jos emme kuljekaan ihan huiman huimasti teknologian aallonharjalla, otamme entistä monipuolisemmin haltuun taito- ja taideaineiden opetusta sekä yhteisöllisyyden, jossa monen talon väki on kuitenkin yhtä ja samaa porukkaa, niin lapset kuin aikuisetkin. Pihat ja saattoparkkialueetkin saadaan jollain aikataululla kuntoon, eli kohti hyvää tai vieläkin parempaa etenemme.
 Jotenkin on nyt sellainen oikein hyvä Meidän koulu -fiilis!