Viikonlopun järkyttävät tapahtumat Hyvinkäällä pysäyttivät. Nuoret olivat omien lasteni ikäisiä, joten vanhempien tuska osui kovin lähelle. Toivon tuhansien muiden kanssa paljon jaksamista perheille, joita asia läheisesti kosketti! Omien perhejuhlien valmistelu tuntui itku silmässä taivaan lahjalta, sillä vastaavia kevätvalmisteluita oli ehkä tehty myös menehtyneiden ja loukkaantuneiden perheissä.
Vanhemmat huolehtivat lapsistaan läpi lapsuus- ja nuoruusvuosien, ja huolissaan oleminen jatkuu ja jatkuu ikävuosiin katsomatta. Kuinka todeksi olenkaan huomannut vuosien varrella vanhan sananlaskun: ”Pieni tallaa syliä, iso sydäntä.” Haikeana muistelen vuosien takaisia lohdutuksia ja halauksia, kun oli sattunut jotain kurjaa. Nyt olen sydän syrjällään skopa- ja autoajeluiden vuoksi ja toivon, että nuoret tulevat yöksi mieluiten omaan kotiin. Upeaa on se, että perheemme nuoret ymmärtävät äidin huolehtimisen ja vastaavat hyvin tekstareihin ja soittoihin missä milloinkin ovatkaan ystäviensä kanssa <3
Ja yksiselitteinen on ohjeemme, että aina saa soittaa, oli yö tai päivä, iso tai pieni asia.
Nuorilla voi olla kavereiden kanssa tai opiskelun vuoksi monenlaisia säätöjä, riitoja ja epäonnistumisia. Asiat painavat mieltä raskaasti ja niitä on saatava purkaa, jotta voi taas jatkaa rauhallisin mielin eteenpäin. Olemme sopineet lasteni kanssa, että koti on se paikka, jossa voi huutaa ja raivota. Kotona asiat myös sovitaan ja siellä lasta rakastetaan niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Nykyajan huono puoli on itse asiassa se, että riidat ja säädöt, kuten myös ihanat asiat, jatkavat omaa eloansa ja kommentointia tekstareilla ja Facebookissa.
Lapsi kasvatetaan perheessä jo pienestä pitäen arkiasioiden kautta oikean ja väärän, hyvän ja pahan erottamiseen, sekä toimimaan niin, että teoillaan näyttää ymmärtävänsä tuon eron. Aina ei voi kuitenkaan ennalta arvata, miten pahasti pieleen saattaa mieli kehittyä. Huolehtivat vanhemmat ovat joskus joutuneet järkyttyneinä toteamaan, että esim. teinivuosien kapinointi on keikauttanut fiksun nuoren ihan toisille raiteille, jopa peruuttamattomasti vikasuuntaan. Toisaalta voi myös käydä niin, että vanhemmuutensa kanssa ”hukassa” olevien vanhempien lapsesta kehittyykin fiksu nuori, todellakin parannettu painos vanhemmistaan.
Niin tai näin, lapsilla ja nuorilla on oikeus huolenpitoon ja rakastavaan kotiin, hyviin ”elämän eväisiin”. Pitäkäämme huolta omista ja naapureidenkin lapsista ja nuorista hyvässä hengessä. Kun ”koko kylä kasvattaa”, voidaan vaikeassa elämänvaiheessa olevan nuoren avuntarve huomata paremmin kuin yhdellä silmäparilla.
PS. Huolehdittehan myös toisistanne. Kaveria ei jätetä! Naantalin nuori olisi ehkä hyvissä voimissa, jos kaverit olisivat voineet estää päihtyneen hyppäämisen mereen L
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti