Tunnissa ehtii jutella jonkin verran ja haastattelussa aikaa on ehkäpä tarpeeksikin. Rehtorilla on ollut melkoinen pakki kysymyksiä esitettävänään, opettajillakin hyviä tarkennuksia ja haastateltavilla myös tarkkanäköisiä pohdintoja. Tutustuminen koulun tiloihin kertoo sekin jotain, niin hakijalle kuin haastattelijallekin. Jollekin tuottaa ihastusta pienen koulun pienet piirit ja ihastuttava piha, toinen taas iloitsee isoista luokkahuoneista ja moninaisista muista tiloista.
Tunnissa ei raapaista kuin pikkuisen pintaa. Se, että oppii tuntemaan jonkun, kestääkin sitten monta vuotta. Parempi tutustuminen voi parhaimmillaan syventää pikaisen jutustelun tuomaa tunnelmaa ja poikia yhä uusia mielenkiintoisia keskusteluita ja ideoita ja yhteistyökuvioita jajajaja. Toisaalta tutustuminen voikin tuoda esille ihan uusia puolia itse kustakin, niitä, joita ei ensimmäisen tunnin aikana todellakaan halunnut julkaista, tai joita ei edes itse ole huomannut olevan. Joidenkin kanssa tutuiksi tuleminen ei taas etene vuosienkaan jälkeen juuri mitenkään. Työkuviot eivät läheskään aina anna vapautta ja tilaa, tai halua, keskustella niitä näitä sitä sun tätä, eli niitä juttuja, jotka saattavat lopulta napsauttaa tutustumisen syvemmälle asteelle.
Mistäpä saisi sen kristallipallon tahi viisaudenkiven, joka kertoisi uusien opettajiemme nimet nips-naps?
Vai saisinkohan valita vaikka viisi opettajaa?
Nyt niitä hyviä olisi tarjolla toisillekin asti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti