Hiihtokilpailut 2018

Hiihtokautta on tänä vuonna riittänyt kivasti. Aluksi lunta oli hyvin vähän, mutta silti tampatulla yhdysladulla pystyi hiihtämään. Sitten oli joitain tuulisia päiviä, jolloin lumi pöllysi ja viima oli kylmä, mutta pakkasta ei ollut kuitenkaan paljon. Sitten tulikin jo lunta, ja pakkanen oli kohtuullista. Kevään edetessä oli joitain kipakoita aamupakkasia, ja siksi sisäliikuntaa, mutta päivällä sää oli oli jo mitä mainioin: aurinko paistoi ja hanki kimmelsi. Luistellen ja vuoroin hiihtäen on tätä talvea hyödynnetty ja taitoja kartutettu roppakaupalla.

Unicef-hiihtoa emme tänä vuonna järjestäneet, mutta laskiaisen ulkoilupäivän kyllä. Isommat oppilaat lähtivät mäenlaskuun hiihtäen tai kävellen Riuttaan, ja pienemmät jäivät koululle liikkumaan. Laturetkipäivää emme järjestäneet, ainakaan vielä, sillä huonojen talvien vuoksi aika monilla oppilailla ei ole omia välineitä, ja yhteispäivänä ei kaikille riitä koulunkaan  lainavälineitä.

Talviloman jälkeen juttelimme oppilaiden kanssa liikkumisista, ja sieltä tulikin esille useammasta suusta kysymys, koska ovat koulun hiihtokilpailut. Ajatus oli varsin hyvä, ja pieni pohdinta aiheen tiimoilta alkoikin, ainakin allekirjoittaneen mielessä. Loppujen lopuksi kisapäivä järjestettiin pikaisella aikataululla ja kevyin rakentein, sillä sääennusteiden mukaan oli tulossa vesisateita...

Kotiin lähti Helmi-viesti, ja halukkaat oppilaat ilmoittautuivat kisaan. Riihimäen Lasin perinteisiä rintanumerolappuja kiinnitettiin kisaperjantaina reilut 30 ja olympialippu keulilla kisaajat kannustajineen siirtyivät yhdysladun parkkipaikalle starttia odottelemaan. Fiilis oli kyllä erittäin ihana, ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja jännitystäkin.

Pikkupakkasessa ja kevyessä lumisateessa hiihtäjätytöt ja -pojat sivakoivat omaa vauhtiaan ladolle ja takaisin (3km) perinteisesti tai vapaalla tyylillä. Kääntöpaikalla oli Elisa kannustamassa ja opastamassa, ja hiihtäjät myös tsemppasivat toinen toistaan vastakkain tullessaan. Väliaikalähdöt onnistuivat joustavasti ja maaliinkin hiihtäjät saapuivat ripotellen, eli ajat sai kivasti kirjattua muistiin. Kaikkensa antaneena, tai vielä hyvissä voimissa, maaliin pääsi jokainen! Numerolappu pois ja Pätkis päälle. Siinä oli se hiihto, joka ”ei ollutkaan niin paha” :)


Koululla laskettiin lopulliset ajat ja tulokset, ja totesimme monesta suusta, että olipas hyvin hiihdetty jokaisella. Hienoa, että kisaajille järjestettiin mahdollisuus osallistua ja mitellä itseään ja ehkä toisiaankin vastaan. Peukku tästä meille kaikille!

Kalevalan juttuja

Kalevalan päivä tulee joka vuosi ihan samaan aikaan. Monena vuonna olemme pitäneet pienen yhteisen hetken salissa kanteleen soittoa ja vuorolaulua kuunnellen ja itsekin musisoiden. Tänä vuonna luokat hoitelivat hommat tahoillaan, sillä ennen hiihtolomaa meillä oli 

Uulun konsertti koko porukalle. Perinnemusiikista saimme nauttia monenlaisin maustein ja kuunnella musisointia monilla vanhanaikaisilla rytmisoittimilla. Innokkaimmilla rytmit tuntuivat olevan hiukan kadoksissa, mutta sitäkin iloisempia olivat soittajien kasvot. Hyvin monelle lapselle niistä soitinpussukoista riittikin kokeiltavaa, ja aina vähän eri henkilöille. 

Virallisen Kalevalan päivän piristeeksi itselleen ja mukavaksi katseltavaksi oppilaillekin opettajat pukivat ylleen tänä vuonna Kalevala -koruja. Se olikin hauska juttu. Kerrankin opettajat ”saivat” käyttää aika isojakin riipuksia ja rintakoruja, ja oppilaista oli varsin mukava tutkailla erilaisia malleja.  Neloset tutkailivat koruja netin avulla hiukan enemmänkin, ja tekivät omat korukuviot ohkolevylle. 

Vielä ei tarkoituksellisesti päästy kaikkein uusimpiin korumalleihin, jotta esim. S8LÄNNE ei vie koko huomioita traditionaalisista malleista.

Ehkäpä ensi vuonna teemme ”Aleksis Kivet” Kalevalle kevään ilmiöviikolla. Aineksia kokonaiseen ilmiöviikkoon olisi ainakin runsain mitoin.