keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Opettaja ja värienkeräyslappu

Kollegan kanssa tulevaisuudesta ja erilaisista oppijoista keskustellessani pompsahti aasinsiltojen kautta mieleen ihan uusi ja hauska vertaus/ mielikuva opettajan työstä:

Koulussa yhdelle luokalle voi yhä enenevässä määrin osua hyvinkin monenlaisia lapsia. Joukkoon mahtuu vilkkaita ja rauhallisia, oppimisintoisia ja angstisia, ystävällisiä ja kiukuttelevia, ja kaikkea siltä väliltä ja välien vierestä. Opettajan tehtävänä on sitten toimia kuin pyykinpesun ylijäämävärien keräyslappu! Kaikkien tulisi koulussa oppia ja "kirkastua", mutta kuitenkin säilyä omana itsenään ja parhaimmillaan. Ihan niin kuin kirjopyykin konsanaan :)

Aina silloin tällöin joukossa on lapsia, joiden kanssa opettaja on ihan helisemässä. Ja toisinaan helisemässä saa olla myös huoltajien kanssa. Värinkeräyslappu ei ehkä silloin pääse toimimaan, vaan jollakin ihmeen tavalla ajautuu putkistoon, ja tukkii koko koneen...

Niinpä. Ammattitaidon, kokemuksen, työmotivaation ja olosuhteiden yhteisvaikutuksella opettaja antaa pyykille joko hyvät pesut tahi ei. Varsin hyvä idea on laittaa se värienkeräyslappu omaan pesupussiinsa. Sitähän varten meillä on se kolmiportainen tuki, että opetusta säädetään oppilaiden tarvitsemien tukitoimien mukaan. Lappu pysyy pussissa ja osuu ihan pyykin kylkeen, mutta kukaan ei pääse putoamaan kärryiltä, saati ajautumaan teille tietämättömille.

Yhdessä koetamme saada koulun ja luokat toimimaan. On kaikkien etu, että niin laput kuin opettajatkin toimivat hyvin ja saavat tehdä työnsä puhtaasti. Ja sitä myötä tietenkin lapset oppivat ja voivat hyvin. Se taas on ihan oma juttunsa, kuinka motivoituneita tai innokkaita lapset ovatkaan oppimaan. Pesuohjelmalla on väliä :D

 

PS. Jaoin hymyssä suin tämän vertauksen kanssanne, vaikka se varmaan hiukan vajaaksi jäikin.
Mutta mitäs siitä, jalostukoon myöhemmin, jos on tarvetta. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti