Mä osaan jo vähän itse!

Kengännauhat kesällä ja luistinten ja monojen nauhat talvella; siinäpä pulmaa pienille koululaisille kerrassaan. Vanhemmille ja aikuisille talviharrastukset ovat toisinaan riesa ja piina, sillä ainakin alkuun pitää niitä lapsia viedä lumen tai jään äärelle. Harvassa ovat ne asuinpaikat, joissa voi suoraan omalle pihamaalle kiiruhtaa hiihtämään tai luistelemaan. Talvilajien ulkoistaminen on niin ikään annettu mielihyvin päiväkotien ja koulujen kontolle. Tavarakassit autolla tarhaan tai kouluun ja siinä, hoitakaa homma!

Koko totuus ei onneksi, isoksi onneksi, ole näin yksioikoinen. Meidänkin koulussamme on paljon vanhempia, jotka liikkuvat yhdessä lastensa kanssa niin lumella ja jäällä kuin ratsailla, pyörällä, sisäpeleissä ja vaikkapa retkeillen. Yhdessä harrastaen tulevat eri liikkumistavat sekä niihin liittyvä välineistö tutuiksi mukavalla tavalla, yhdessä opetellen.

Ihanaa on isossa sitomisruuhkassa kuulla, että joku lapsi haluaakin itse kokeilla kiristämistä ja solmimista. "Mä osaan jo vähän itse!" Sillä tavoin saa aikaa enemmän ulkona tekemiseen kuin odottamiseen, mutta hiljalleen kaikki tietenkin oppivat ja auttavat taas seuraavina vuosina nuorempiaan.