Matematiikan kirjat päätimme yksimielisesti pitää, eli uusille luokille hankitaan aina uudet täytettävät kirjat. Vielä ei tarvitse kierrätettäviin vihkokirjoihin mennä, toivottavasti. Kirjasarjaa on myös hyvä seurailla, sillä vaihto käy ihan ok, jos parempi löytyy.
Äidinkielen harjoituskirjat päätimme myös pitää jokaisella luokalla. Käsialakirjoituksen harjoittelua ei tosin vaadita enää, eli siinä jäi yksi setti tilaamatta, mutta siistiä käsialaa ja kielioppia pitää kuitenkin opetella ja harjoittaa näppäintaitojen ohella. Oppikirjat ovat meillä vielä vanhaa mallia, mutta toisaalta suomen kieli ja kielioppi eivät ole radikaalisti mihinkään muuttuneet. Ops ei myöskään ole sama kuin oppikirja, eli kirjoissa voidaan loistavasti jättää osa väliin, hypellä sinne tai tänne, ja ottaa oppia muualtakin. Antoisimpia vuosia äidinkielen opettamisen kannalta olivatkin minulla ne, joina tein äidinkielen lisäopintoja ja sitä myöten erilaisia aineistoja ja materiaaleja. Kirja ei todellakaan ollut ainoa lähestymistapa saati kahlitseva.
Aapiset menivät nyt meilläkin kierrätykseen. Se oli surullista, mutta surullista oli oppilailtakin kuulla, että kesämökin nuotiolla niitä vanhoja kirjoja aina kesän alussa poltetaan...
Ympäristöopin kirjat ovat olleet hakuteoksina 1.-2.luokilla kirjahyllyssä jo monen monta vuotta. Opettajat käyvät asioita läpi sopivassa järjestyksessä opettajan oppaiden ja omien valintojen tai oppilaiden innostuksen kohteiden avulla, ja ympän vihkoista muotoutuu vuoden mittaan lähes tietokirjasia. Uskonnossa sama juttu. Ja yhteiskuntaopissa nelosilla.
Historia ja ympäristöoppi isommilla ovat jo opettelun ja harjoittelun vuoksi omissa pulpeteissa. Kokeisiin pitää harjoitella, ja omasta kirjasta se onnistuu. Tästä olemme eri vuosina, tai siis eri ihmiset, eri mieltä tarvitaanko ehdottomasti työkirjat vai ei. Se polemiikki ei pääty varmaan milloinkaan, ja onneksi voimme jotain valintoja tehdä eri vuosina erilailla.
Kolmannen luokan ympän kirjojen läänit harmittavat (niitähän ei enää ole vuosikausiin siis ollut), mutta muuten asiat ja aiheet ovat ihan jees. Tuoreet opeoppaat helpottavat asioiden käsittelyä, mutta vanhoistakin kirjoista saa paljon irti, kun tiedonhankintaa tehdään muistakin opuksista nettiä ja omia pihatutkimuksia unohtamatta.
Raha. Sen puute kismittää ja lannistaa, jos asiaa ajatellaan yksioikoisen negatiivisesti. On kuitenkin asioita, joille ei voi mitään, ja vaikka kuinka haluaisi Midaksen kosketuksesta nauttia.
Käännetään siis puutteet vahvuudeksi ja buustiksi etsiä ja löytää. Kyllä me pystymme moneen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti