Joulupuhe 2019

Hyvää huomenta hyvä juhlaväki, lapset ja aikuiset!

Syyslukukauden toiseksi viimeinen koulupäivä on alkanut. Yhdessä saamme olla juhlan merkeissä täällä omassa salissamme. Se ei ole kaikille kouluille lainkaan itsestään selvää, sillä vaikka meidänkin salimme on aika täysi, jossain toisessa paikassa ei saliin mahdu oman väen lisäksi lainkaan ulkopuolisia katsojia. Karassakin 6.lk joulujuhla on vain oppilaille.

Tänä vuonna viranomaiset ovat myös tiukentaneet ohjeistuksia juhlapaikoista. Meilläkin on juhlan jälkeen tiukkaa asiaa, siivousta J , jotta sali saadaan pian tyhjäksi. Ehkä tekin tiedätte jonkun koripalloilijan, voimistelijan tai salibandyn pelaajan, joka täällä harjoittelee ilta- tai viikonloppuvuoroilla. On upeaa, että koulun lisäksi täällä liikkuukin monia yhdistyksiä ja porukoita. Myös luokkahuoneita voi vuokrata ulkopuolisille käyttäjille,

kunhan toiminta on koulun tiloihin sopivaa.

Koulussamme on ollut syksyn mittaan monia ihastuttavia hetkiä, joihin voimme tässä jälkikäteen leppoisan ihanasta palata:
Muistatkos, että Lasin viestijoukkue voitti Riihimäki-viestin? Lokakuussa ihanat Lasinpuhaltajakummimme kierrättivät 4.luokkalaisia Lasimuseolla, Lasimetsän muokkaaminen meillekin yhä toimivammaksi alkoi ja ilmiöviikolla kiersimme ympäri Riihimäkeä ja paistoimmepa vielä makkaraa ja vaahtokarkkeja Hatlammin suolla. Aleksin Markkinat onnistuivat taas upeasti, samoin kuin Kodin ja koulun päivänä oli suloista pöhinää ympäri taloja.

Myös eilisessä juhlan kenraalihrjoituksessamme oli tupa melkoisen täynnä. Olimme yhtä porukkaa eilisen väen kanssa, ja tänään juuri teidän kanssanne. Kiitos, että olette mukana lapsenne koulun hetkissä, arjessa ja näin juhlassakin.

Ja tosiaan, joistain upeista hetkistä iloitsee kanssamme koko Riihimäki! Possugang 3.0, siis robotiikan 5.lk voitti juuri viime viikolla Riihimäen VexIQ – robotiikkakisat. Possugang voitti sarjansa myös kuukausi sitten Lahden alueen kisoissa ja niin ikään Riihimäen harjoitusturnauksen hieman sitä aiemmin. Robotiikan valinnaisaineen ryhmää emme saaneet tänä vuonna kasaan, mutta kekseliäisyydellä ja mahdollistamisella ovat pojat päässeet treenaamaan omassa mancavessaan erinäisiä tunteja, ja selkeästi tuloksellisesti, onnea! J

Turvallisuus on tänä syksynä ollut esillä koulussamme melko paljon. Siihen liittyy titenkin liikenneturvallisuus, eli noudata liikennesääntöjä, varoa autoja, etenkin isoja rekkoja, käytä heijastimia ja huomioliivejä ja muista kypärä. Vaikka Lasitehtaan tien aamuruuhkaan ei ole tullut välkkyvaloja tai kiertoliittymää, on keskusteluista liikennesuunnittelijan kanssa ollut se hyöty, että suojatiemerkkeihin on saatu heijastavat huomiosukat. Supertärkeätä on kuitenkin jokaisen kulkijan oma näkyminen ja autojen varominen.

Palo- ym. turvallisuutta olemme harjoitelleet poistumis- ja sisälle suojautumisen harjoituksilla.

Ihmisten välinen turvallisuus on myös aika ajoin esillä, sillä ihan kaikilla eivät koululaistaidot ole vielä asiallisella tasolla. Jopa väkivaltaista käytöstä on ollut, ja siihen otamme tiukasti otetta: väkivaltailmoitus tehdään, jos käy toiseen käsiksi, ja seuraavaksi on vuorossa myös viranomaisilmoitus, mikäli aggressiivista käytöstä on edelleen. Koulun puolella etenemme oppilaiden kanssa mm. KiVa –koulun ohjelman mukaan ja keväällä yhä enemmän myös tietoisuuden ja positiivisen  pedagogiikan keinoin kohti hyviä kaverisuhteita, joihin eivät kuulu käsiksi käyminen tai kurjat puheet. Kun oppilailla on itsensä kanssa hyvä olla, onnistuu yhteistyö toisten kanssakin helpommin.  Niin, ja hyvä ruoka parempi mieli: muistakaa aamupala ja syöminen myös lounaalla.

Lämpimät kiitokset kuluneesta syyslukukaudesta kaikille kolmen talon oppilaille eskarit, ykköset, kakkoset, kolmoset, neloset, viitoset ja ypr sekä #meidäntalon aikuisille!

Eskareiden Karitalle, ekaluokkalaisten opettajalle Heidille, kakkosten opettajalle Maijalle, kolmosten Annille, nelosten Siirille ja Sirkalle, viitosten Taijalle ja Askolle, YPR:n Merlelle ja Sannalle, erityisopettajille Minna H:lle ja Minna N:lle! Suuri kiitos myös koulunkäyntiohjaajillemme, monitoimi-Hannalle, opiskelija Iidalle, iipan Merjalle, eskarin Annikalle ja Tiinalle, YPR:n Jaanalle, Janikalle, Jutalle, Anulle, Antille, Annelle, Annemarikalle ja Sirulle. Kiitos myös esimiestyöparilleni, vakan Hannalle. Kiitokset edelleen keittäjällemme Jaanalle ja siivoojillemme Irjalle ja Leilalle, terkkari Tiinalle, koulupsykologi Jennille, kuraattori Ritvalle sekä muille talossa kävijöille ja kanssamme yhteistyötä tekeville tahoille esim. vanhempainyhdistykselle ja Lasinpuhaltajakerholle! Yhdessä olemme me, Lasin koulu! <3

Tästä juhlassa esiintyvät eskarit, ypr, 2A, 4A ja 4B sekä pienryhmät 3. ja 5.luokilta.
Keväällä ovat vuorossa 1A 3A  ja 5AB .

Toivotan teille kaikille sekä koulun monille yhteistyötahoille oikein hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle 2020.
Ensi syksynä Riihimäen kaupunki täyttää 60v. ja Lasitehtaan koulu 105 vuotta!

Tervetuloa juhlaan! Kiitos.

Rehtorin kevätpuhe 2019

Hyvää päivää/ iltaa teille kaikille salissa olijoille ja terveiset myös kauttanne heille, jotka eivät syystä tai toisesta ole täällä tänään!

 

Lukuvuosi 2018-2019 on taittumassa loppusuoralle. Vuoden aikana on ollut melkoisen monta erilaista koulupäivää. Muistatko sinä, mitä kaikkea vuoden varrella onkaan ollut?

Kulttuurin teemavuosi on näin jälkikäteen ajatellen otettu todellakin tosissaan. Tässä salissa olemme olleet peräti neljässä eri vierailijakonsertissa, yhdessä runoesityksessä ja vielä Lahdessa upeassa Tuhkimo-esityksessä. Kaupungin kulttuuripolun mukaisesti luokka-asteet kävivät myös baletissa, elokuvissa, juhlissa ja keikalla. Koulun oma monialainen viikko toteutettiin Lasilla kahteen kertaan kulttuurin merkeissä; syksyllä kulttuuripajoina ja niiden tuotosten esityksinä, ja kevään Kalevala –ilmiöviikko huipentui kansalliseepoksemme dramatisointiin. Kirkkopäivä lauluineen ja esityksineen oli meillä adventtina sekä pääsiäisenä, ja monista oppilasesityksistä oli tehty myös Lava on vapaa -päivä sekä koulun oma juhla jouluna ja nyt keväällä.

 

Jotta lista erilaisista koulupäivistä ei olisi liian suppea, lisätäänpä mukaan vielä yleisurheilupäivä, syysretki ja talvinen mäenlasku Riuttaan, Unicef-hiihto ja Ihan pihalla-päivä, ja kaikki koulujen väliset urheilukilpailut. Niin, ja Kodin ja koulun päivä syyskuun lopussa, isovanhempien päivä 2.2. ja sähkötön päivä maaliskuun lopussa! Mikä puuttui luettelostani?

Kyllä, todellakin! Aleksin Markkinat. Ensi syksynä ovat vuorossa markkinat vol 28, joihin osallistumaan kannustamme mahdollisimman monia vanhempia (laita siis jo ylös 5.10.!)

Kuluneen vuoden kokemuslistalle kuuluu myös meillä Riihimäen strateginen kärki eli robotiikka; kolme Lasin joukkuetta osallistuikin jo SM-kisoihin tammikuussa päästen puolivälin paremmalle puolelle  ja toukokuussa Innokas-kilpailussa joukkueemme hätyyttelivät jo finaalipaikkaa.

 

Olen koettanut laittaa Instagramiin kuvia aina silloin tällöin, ja olen miettinyt kovasti myös sopiva hästägiä eli aihetunnistetta kuvateksteihin. Tällä hetkellä olen päätynyt #meidänkoulu –tunnisteesen. Me kaikki, reilut  200 oppilasta ja aikuista, olemme samaa porukkaa! On koko porukan etu ja mielihyvän aihe, että koetamme arvostelun sijaan olla toisia arvostavia, riitelyn sijaan ystävällisiä ja syrjään jättämisen sijaan mukaan ottavia. Jokainen koulumme lapsi ja aikuinen on omanlaisensa. Meillä jokaisella on omat vahvuutemme, joita myös supervoimiksi joskus sanotaan! Kun valjastamme vahvuutemme toisten huomioon ottamiseen, ystävällisyyteen ja koulunkäynnin asialliseen hoitamiseen, saamme eteemme varmaankin ihannekoulun. Monta pientä juttua tulee valitettavasti aina hyvien aikeiden tielle, vaikka kuinka koettaisi olla skarppina ja esimerkillisenä. Niin se onkin, mutta tavoitteenamme voi hyvin olla oikein hyvä #meidän koulu. Koulutiellä ei kannatakaan aina katsoa vain arvosanoja, sillä se vain yksi mittari sinun vahvuuksistasi. YK:n lastenoikeuksien sopimuksen 30-vuotisjuhlavuoden kunniaksi on tehty todistus lapsen oikeuksista. Tämä kympin todistus on muistutus siitä, että jokainen lapsi on tärkeä ja rakas paitsi kotona myös täällä koulussa, vaikka se ehkä unohtuukin sanoa ääneen. Jokainen oppilas saakin tänä vuonna kympin todistuksen tavallisen todistuksen ohessa.

 

Harrastusten parissa puhutaan usein futis-, jääkiekko- ja vaikka luisteluperheistä. Ne perheet ovat porukoita, jotka harrastava samoja asioita. Koulukin on yhdenlainen perhe. On ihana nähdä kouluperheemme oppilaita edustushommissa tiimipaidat päällä, viimeksi eilen pesiskentällä. Niistä me tunnemme jo kaukaa oman kouluperheemme, meidän koulun tyypit! 

Kiitokset kuluneesta lukuvuodesta teille, kaikki oppilaat (,eskarit, ypr, ykköset, kakkoset, 3A, 3B, 4A, 4B, 5A, 5B ) ja oppilaiden perheet.  Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta eskarin Johanna, Tarja, Annika, Milla Tiina, Sanna ja Tiina, ip:n Merja, YPR:n Merle, Jaana, Janika, Jutta, Paula ja Oskari sekä koulunkäyntiohjaajat Hanna ja Tiina, opettajat Maija, Anni, Katariina, Heidi, Taija, Asko, Minna, Eero ja Sirkka, keittäjä Jaana, siivoojat Merja ja Irja, terveydenhoitaja Tiina, kanslisti Inkeri sekä Hanna, tiimiparini vakasta.

Kiitokset myös ihanille kaupungin ulkopuolisille yhteistyötahoille esim. Riihimäen Lasinpuhaltajat sekä hytit Lasismi ja Mafka ja Alakoski, Riihimäen seurakunta ja monet urheiluseurat. Kouluvuosi on aina monen asian summa. Tänään on hyvä päivä iloita kuluneesta lukuvuodesta, ja antaa itselle reilusti lupa nauttia kesästä, ja elokuun tullen lähteä taas reippaana, ruskeana ja rohkeana kohti uutta lukuvuotta, Riihimäki-teemavuotta.

 

Kiitos kaikille, Hyvää juhlailtaa! #meidänkoulu

 

23.5.2019

 

 

Tuhkimo Lahden kaupunginteatterissa

Lasitehtaan koulun vanhempainyhdistys kerää erilaisilla tempauksilla varoja oppilaiden kokemus- ja virkitystoimintaan. Aleksin markkinat on jo yli 20 vuoden ajan ollut suurin yksittäinen varainhankintatapahtuma. Tavoitteena on saada niin paljon kassaan rahaa, että koko koulu pääsee yhteiselle retkelle. Tänä vuonna pääsimme iloksemme merta edemmäs, eli kahdessa erässä  Lahden kaupunginteatteriin nykyaikaistettua Tuhkimo-satua katsomaan.

Ihan yhden vuoden markkinatuotoilla ei 200 lasta ja aikuista kuljeteta toisaalle ja lippuja makseta, siksi olikin hyvä, että pari edellistä vuotta menivät retkien osalta omalla kylällä, Riihimäen teatterissa.

Lahden kaupunginteatteri on jo rakennuksena useammankin käynnin väärti. Retkieväitä saimme popsia suuressa aulatilassa, ja sinne saimme sohvaloosheihin jättää myös ulkovaatteemme ja Kånkenit. Koska näytöksessä oli muitakin porukkamme lisäksi, piti asettua lippujen mukaisesti istumaan. Ei hätää, kaikki näkivät estradille erittäin hyvin, lähimmät jopa pienimpiä ilmeitä myöden.

Istumapaikat olivat hyvät myös akustiikan suhteen. Väliajalla oli mahdollisuus popsia omia eväitä tai
ostaa karkkia. Aikuisilla oli mahdollisuus ostaa myös kahvia ja bakelsia.

Roolisuoritukset olivat näytelmässä kauttaaltaan ihastuttavia, ja lavastus sopivan näyttävä olematta liian karu. Suuret kehykset ovina ja ikkunoina olivat oikein monipuoliset ja antoivat näyttämölle leveyden tuntua syvyys- ja myös leveyssuunnassa. Eniten ihastuin ehkä prinssiin ja prinsessaan sekä hanhipaimeneen. Vaikka äitipuoli ja sisaret olivat miehiä, se ei ollut erityisen huomioitavaa, koska he tekivät roolinsa todella hyvin, ihan vaan mekollisina miehinä. Laulut sujuivat näytelmässä mukavasti, ja lentelykin soljui kauniisti. Varjonukkekohtaus oli hauska idea! Samoin kääntöhameet!

Retkessämme riittää muisteltavaa vielä pitkäksi aikaa. Kiitos vanhemmille ❤️
Lapsenne saivat aivan upean elämyslahjakortin, kaikilta teiltä, kaikille meille.

(Kuvat ovat lehdistökuvia teatterin sivulta https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/pressgallery/231 )

Unicef-hiihto

Sää suosi Lasitehtaan koululaisia pikku pakkasella ja liukkaalla lumikerroksella koulun perinteisessä
Unicef-hiihdossa tammikuun päätteeksi. Alkuvuonna 2010 ja sen jälkeen monta kertaa olemme
hiihdelleet juuri ennen talvilomaa, mutta nyt sillä kalenterisivulla on muuta mukavaa, joten
tämä tempaus aikaistettiin. Onni oli nyt lumen suhteen oikein suosiollinen, sillä jokusen kerran on hiihto siirretty kävelyksi, kun laduista ei ole ollut jäljellä kuin jäinen muisto. Sinnikkäimmät tosin ovat silloinkin vetäneet suksimalla tuon määrajan eli tunnin.

Hiihtoaamun aloittivat 4.luokkalaiset reippaina ja iloisina. Koulun varastosta sai suksia, sauvoja ja monoja lainaksi, joten välineistä osallistuminen ei ollut kiinni kenelläkään. (Huom. Edelleen olemme iloisia kaikista lahjoituksista, myös yksittäisistä sauvoista 😄.) Ekaluokkalaisten saapuminen ladulle oli iloista kuhinaa ja höpötystä täynnä. Ja niin vain he hiihtelivät todella reippaasti! Sitten siihen pyrähtivät kolmoset ja vielä koulun seniorit ennen kakkosia. Päivän päätteeksi vielä toiset viitoset
hiihtivät vauhdikkaasti kilometrin lenkkejänsä. Vielä on tarkistamatta, kenelle koulun tämän vuoden ennätys meni. Huikeaa menoa oli kaikkein sinnikkäimmillä, hyvää yrittämistä lähes kaikilla ja lopuillakin leppoisaa sosiaalista yhdessä hiihtelyä raittiissa ilmassa. Aikuiset muut hiihtäjät olivat ladulla kanssamme  hymyssä suin, sillä oli kyllä ihanan energistä nähdä samaan aikaan useita kymmeniä vauhdikkaita lapsia, ja vielä pertsaa h i i h t ä m ä s s ä!

Eskarit hiihtivät hiihtopassit kaulassansa lenkkejä koulun pihalla, ja kovasti he olivat ilahtuneita, kun saivat tarroja aina kääntöpisteillä. Ylempien luokkien opettajat muistivat kohmettuneet sormet tarrojen liimailussa, joten heistä jokainen valitsi ladulle tukkimiehenkirjanpidon ja tarrasouvin sitten sisätiloihin.

Hiihtopäivä onnistui hyvin. Oppilaat olivat ihanan reippaita ja sinnikkäitäkin, ja varmasti
rahaakin tuli kerättyä jonkin verran. Sponsoreita olivat jotkut oppilaat hankkineet useitakin, ja joillakin oli hyvin selkeä päämäärä ja lahjoitussumma, jonka halusivat saavuttaa hiihdollaan.
Hiihto oli pakollinen juttu, mutta lahjoitukset tulivat perheiden omien valintojen mukaisesti.
Unicefin esittelijä oli meillä edellisellä viikolla, joten saimme selkeän kuvan, mikä on Unicef, mihin rahaa nyt kerätään ja miten Suomenkin lapset ovat sotien jälkeen saaneet avustusta Unicefilta.

Perinne tämäkin. Jatkoon ❄️

Tuli talvi halla 🎶

Lumi ja pakkaset saapuivat kuin saapuivatkin. Olemme saaneet jo hiihtää ja luistella, ja sitä ennen
jo laskea mäkeä lumihitusten vaalentamalla lähes viheriällä kukkulalla. Nyt on jo tienoo ihanan valkoinen, ja lumikerros jopa paksu. Pakkasia on riittänyt kivasti, ja sekin on tänä talvena jo nähty, että siirryimme kipakalla -24 lukemalla sisälle liikkumaan. Vaatetus ei aina kaikilla ole riittävän lämmin, ja mitäpä me siitä liiaksi taistelemaan, kun on vaihtoehtokin.

Hiihtoon meillä on nyt jo loistavat baanat ja ladut. Ei näy enää risuja ladulla tai hiekkaa kurveissa. Jopa halsteri on ajettu kentän perälle, ihan lähelle siis. Murtomaahiihtoa hohdokkaampaa tuntuu olevan mäkihypyn kaltainen kukkulalta laskeminen. Ei siinä sauvoja tarvita, kun laitetaan sukset
kohdilleen ja tana-asento ponnistusta varten kondikseen. Wau! Hyvin sujuvat niin laskeminen kuin haarakäynnit nousuissakin. Eikä haittaa, vaikka välillä vähän tupsahtaa kumoon...

Luisteluun saatiin onneksi toinenkin vesikerros jäädytettynä. Lunta olemme tosin kolanneet ja työnnelleet paljon ja monta kertaa, mutta onhan sekin liikuntaa ja ulkoilua. Ei aina tarvitse olla niin priimaa, jotta rohkenee lähteä illallakin kavereiden kanssa jäälle viettämään aktiivista vapaa-aikaa. Sinne vaan!  Pulkka mukaan luistinten vaihtopaikaksi ja levähtämiseen, ja vaikka mehua mukaan, niin hyvin sujuu.

Unicef-hiihto on tulossa jokusen päivän päästä, eli silloin kerätään tarroja passiin, ja niiden mukaan sponsorit maksavat Unicefin kautta tukea Malawin kouluille.

Ihastuttava hiihto oli muuten kummihiihto! Viitoset auttoivat ykkösille monot ja sukset jalkoihin ja sitten kaikki yhdessä hiihtelivät koulun pihalla. Eskarit ja neloset tekivät saman jutun omana päivänään, ja hyvin sekin sujui. Jatkoon!

Robohuumaa

Syksyllä alkoi Riihimäen opsin mukainen robotiikkaopetus kaikilla alakouluilla, ja niin myös Lasilla.
Eero ja Asko ottivat kiitettävästi kopin ihan uudesta jutusta, sillä heillähän oli jo takanaan koulutusta
VexIQ-maailman saloihin. Kyllä siinä jotain legorakentelun ja härveleiden viehätystä on ehkä ollut taustalla, tai ainakin ennakkoluulottomuutta ja innostusta, kun ryhtyy ihan uusien juttujen kanssa hommiin. Robottipaketteja ei aluksi ollut läheskään riittävästi, mutta asioiden järjestyessä eli uusien pakettien myötä alkoi jo havaita oppilaiden kehittymistä niin rakentelussa kuin suunnittelussakin.

Tammikuussa olivatkin heti SM-kisat! Robotytöt, Roskamiehet ja DAE edustivat kouluamme upeasti päästen loppusijoituksissa jopa lähelle puoliväliä.
Pientä kisaväsymystä oli ennen joulua havaittavissa, mutta kisat toivat buustin taas aivan uudelle
tasolle. Uudet kisarobot ovat nyt rakenteilla, jos vaikka päästäisiin toisiinkin kisoihin, ja ohjelmointiakin tekee mieli kehittää lisää, sekä tietysti ajamista pitää treenata p-a-l-j-o-n.
Hienoa! Näillä jatketaan,  ja ensi vuonna ollaan jo hiukan viisaampia lukkarienkin kanssa.