keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Monialainen oppimiskokonaisuus


Päätimme opettajien kanssa, että koulumme monialainen oppimiskokonaisuus eli ilmiöviikko ajoitetaan keväälle. Vaan kuinkas sattuikaan? Vajaa viikko itsenäisyyspäivän jälkeen sopi toiselle, tynkäilmiöviikolle, mitä parhaimmin; kolme päivää yhteisiä ja luokkien omia juttuja. 

Mikä aiheeksi? 3.-5.luokkien oppilailta kyselimme, että mikä juttu mahtaisi olla useamman päivän jutuksi sopiva, ja sieltä valikoitui teemaksi joulu ja/ tai talvi, luokasta riippumatta. Moninaisia ajatuskarttoja ja ideointikeskusteluita hyödyntäen syntyivät myös työpajat. Omissa luokissa teemaa vielä syvennettiin piirtäen, kirjoittaen, lukien ja näytellen. Päivittäiset joulukuun rutiinit hoidettiin nekin omien tuntien aikana, ja myös ihan kirjatuntejakin pidettiin tarvittaessa.

1.luokkalaiset tekivät yhdessä jouluisia juttuja, joista suuren suosion saavutti pipareiden koristelu opiskelijoiden kanssa.

2.luokkalaisten (vajaa) viikko oli täynnä joulukuvaelman treenausta, lauluja sekä askarteluita.

3.-5.luokkalaisten toimintatyöpajat vedettiin läpi hiukan isommalla vaihteella, sillä liki 120 oppilasta sekoitettiin kuuteen eri pajaryhmään oman luokan tuntien lisäksi:

Bändisoittoa oli tarjolla musaluokassa. Joillain ryhmillä stemmat luonnistuivat aika hyvin, toisilla rumpujen onnellinen hakkaaminen vei rytmityksistä voiton. Perinteisiä rytmisoittimiakin oli mukava kokeilla uudella porukalla. Ja mikrofoniin laulaminen on aina yhtä hauska kokemus niin lapsille kuin aikuisillekin.

Pipareita tuli leivottua pajassa melko monta. Kaulimia, muotteja ja essuja oli muistettu ottaa kotoa mukaan, joten jonottamista ei ollut kovinkaan paljon. Toisen ja kolmannen päivän paistamisissa piti olla varsin mielikuvituksellinen ote, koska keittiön uunia tarviin lounasvalmisteluihin. Harvemmin käytetty uuni kuurattiin putipuhtaaksi, ja piparit paistuivat sielläkin ihan sujuvasti. Jokaisessa ryhmässä oli muuten jokunen oppilas, joka ei ollut koskaan leiponut pipareita.

Kovien materiaalien käsityöaskartelussa valmistui joulukuusia jopa reilut 100, joten salin juhlakoristeluun oli selkeästi tulossa uusia juttuja paperisten lisäksi. Miten kiehtovaa aina onkaan vasaroida ja sahata. Kaikenikäisistä se on vaan niin huippua! Milloin muuten mahtaa alkaa aikuisten käsityökerho? 

WC-paperirulla-askartelu otettiin tietenkin mukaan 1970-luvun perinteitä vaalien, mutta nytpä rullat leikattiinkin rinkuloiksi ja muotoiltiin kukkasten muotoon. Kuumaliima (kuuma!) oli monelle lapselle uusi tuttavuus, joka kyllä helpotti työskentelyä aivan huomattavasti. Yllättäen hileetkään eivät maksipurkeista loppuneet.


Animaatiopajaa varten oppilailla oli mukana omia pikku-ukkoja, ja sen lisäksi pengottavana oli Sirkan varastoista peräti pari laatikollista pikkuleluja. Kuvaaminen onnistui kaikilta, mutta ääninäytteleminen oli niin jännittävää, että  ihan kaikki filmit eivät saaneet ääntä mukaansa. Odotamme jo kovasti animaatioiden ensi-iltaa! 

Pekan luokse pelaamaan ovat toivoneet pääsevänsä monet oppilaat moneen kertaan. Tällä kertaa ei peleissä välttämättä ollut erillisiä opillisia tavoitteita, vaan oppilaat pelasivat tableteilla ja kännyköillä, ja myös lautapeleillä, kuka mitäkin. Pelitunti kului kuin siivillä, ja erilaisen hetkestä teki se, että ryhmissä oli aina oppilaita eri luokilta. 

Opettajafiilikset ilmiöviikosta olivat varsin positiiviset, samoin oppilaista vaihtelu oli erityisen mukavaa; sekoitetut ryhmät miellyttivät samoin monenlaiset pajatunnit. Kevään monialaista viikkoa varten saimme nyt testattua monta juttua, joten siltä pohjalta on hyvä lähteä kehittelemään taas uutta käytännön toteutusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti