Iloiset punaposkiset tytöt ja pojat huiskauttivat liikuntatunnilla yhdyslatua "paljon nopeemmin kuin viimeksi" ja pitivät sitten pienen mehutauon ladun vierellä. Hiki päässä ensimmäiset vauhtiveikot viilettivät jo opettajia vastaan ja sujahtivat sen siliän tien kotiin saakka. Toppatakki oli ihan liikaa mutta hymy ei hyytynyt. Ehkä sitten kotona iski väsy...
Iloista puheensorinaa latujen leveydeltä oli hauska kuunnella, siitä lauleskelusta puhumattakaan: "Hei me hiihdetään, hei me hiihdetään, la la laa laa la laa." Eväsreput selässä, kavereiden kanssa jutellen, taisi matka taittua aika kivasti.
"Me käytiin eilen Riutassa, eikä menty lisälenkkiä. Mut meillä oli eväät ja mehut ja syötiin ne siinä."
"Ope, me hiihdettiin eilen Riuttaan ja mentiin siellä vielä niitä lisälenkkejä!"
Jihaa, jes jes!!
Tämä oli liikunnan opettajan unelmien täyttymys; lapset oikeasti hiihtävät myös vapaa-ajalla!
Oikein paljon kiitoksia myös vanhemmille, jotka ovat hankkineet koululaisilleen monot ja sukset. Koulun varastosta saa lainavälineitä, mutta repertuaarissa on hiukan parantamisen varaa. Pitää toivoa taas joitakin lahjoituksia ja koettaa kiertää parit kirpputorit kauden päätteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti