Joiltain osin voimme hoitaa töitä jaetusti otona eli oman työn ohella, mutta aina parempi on, kun saamme luokkaan kokonaan oman aikuisen.
Sijaishankinta on rehtorin tehtävä, ellei opettajalla ole jo jotakin omaa ideaa työpäivänsä paikkaamiseen. Puhelin käteen ja soittamaan, siitä se lähtee. Jos ei tärppää heti ensi soitoilla, otetaan sijaislistat esille ja katsotaan, kuka olisi vapaana. Tutuille ehdokkaille on helpompi soittaa, kuin tuntemattomille, ja oma-aloitteisille ja kokeneille henkilöille helpompi kuin niille, jotka vaativat kovasti ohjausta ja silmällä pitämistä. Tutut huikkaavat toisinaan, että minullekin voisi soittaa, mutta eipä aamukiireessä ole aikaa etsiä tietoja, vaan homma hoituu valmiiden listojen tai Kunterekryn kautta.
Sijaisen osakaan ei aina ole helppo. Täytyy ottaa luokka "lennosta" haltuun ja hoidella myös opetustehtävät ryhmänhallinnan ohessa. Ensimmäinen kerta uudella koululla on aina haastavin, kun tilat, oppilaat ja opettajat ovat kaikki uusia ja outoja, koulun omista arkikäytänteistä puhumattakaan. Koulun näkökulmasta sijaisen tärkein tehtävä on pitää homma hallussa, ohjata oppilaat oppimaan ja estää kahnaukset ja riidat. Kokemus luo onneksi varmuutta, ja jostain uusienkin sijaisten kanssa pitää lähteä liikkeelle.
"Me ollaan aina tällaisia sijaiselle", sanoivat vauhtiveikko-oppilaat iloisesti virnistellen sijaiselleen. Voih, ajattelee tilanteesta luokan oma opettaja sekä rehtori. Mutta sitä vartenhan me olemme koulussa, opettamassa ja kasvattamassa lapsia myös poikkeustilanteiden varalta, ja mieluummin hyvällä kuin pahalla.
Terv. nimim. Virnuilevat oppilaat maanantaina tapaava opettaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti