sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Vanhemman omatunto kolkuttaa?

Oma koti kullan kallis.
- Ihan varmasti pitää paikkansa ja näin sitä rakkaudella omasta kodista ajatteleekin, vaikka elämä on sarja paitsi myötä- myös vastoinkäymisiä.
     
Omat vanhemmat ovat lapsen ja nuoren parhaat kasvattajat.
- Kyllä, ei ole montakaan poikkeusta tätä toteamusta vastaan.

On kuitenkin monta isoa ja pienempää tilannetta, jolloin itse kullakin arviointi pettää ja tulee tehtyä, tai oltua tekemättä, vastoin omia tavoitteitaan ja arvojaan.

Maltoitko sinä
- puhua lapsellesi arvostavasti ja kasvattaen?
- viedä pikkuväen tarhaan/ kouluun huutamatta ja raahaamatta?
- kysellä päivän kuulumisia?
- laittaa kännykän kiinni, jotta saisit olla rauhassa lapsesi kanssa?
- leikkiä lapsesi kanssa?
- viettää leffailtaa?
- käydä puistossa/ uimassa/ museossa?

Laatuaika ei edelleenkään ole onni ja autuus, mutta toisinaan olisi hyvä keskittyä ihan oikeasti lapsia varten. Pelkkä paikalla oleminen ei aina riitä, lapsi kaipaa vanhempiaan myös olemaan läsnä.
Annetaanpas omatunnon kolkutella, ja vastataan kolkutukseen, ehkä entistä herkemmin,
varaamalla laatuaikaa lapselle, joka ei kovin kauan olekaan niin pieni lapsi!

Pientä hupia kauppareissulta tyttären kanssa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti